Clarissa katsoi kelloa, se näytti puolta kolmea. Hän oli menossa poikaystävälleen Viljamille yöksi. Olihan heillä omakin koti, mutta se oli remontoitavana, ja Viljamin vanhemmat olivat luvanneet että Clarissa saisi toisinaan yöpyä heillä milloin hänelle itselleen sopi. Clarissa olisi menossa täksi viikonlopuksi heille. Hän oli pakannut mukaansa vaihtovaatetta, meikkinsä, varmuuden vuoksi siteitä, perushygienianhoitovälineensä ja muutaman kondomin. He eivät olleet koskaan harrastaneet seksiä, eikä se olisi tämän yökyläilyn päämäärä, mutta aina kannattaa varautua. Jos petipuuhiin rupeaminen olisikin molempien mielestä hyvä ajatus, niin ehkäisystä olisi ainakin huolehdittu, hän ajatteli. Kello oli lähempänä kolmea, kun hän hipsi keittiöön.

- Heippa äiti, mä olen nyt lähdössä, Clarissa sanoi.

- Onko kaikki nyt varmasti mukana? äiti arvuutteli.

- Joo.

- No hyvä. Voinhan käydä tuomassa, jos jotain pientä jää. Tai, kyllä sinä varmaan osaat itsekkin huolehtia. Milläs sinä menet sinne?

- Viljami ja sen isä hakee, Clarissa sanoi. 

- Selvä. No, heihei! äiti huikkasi.

- Moikka! sanoi Clarissa, kun oli ottanut takin ja kaulahuivin naulakosta. Sitten hän kiskoi jalkaansa converset ja lähti ulos. Kyyti oli tullut jo.

________________________________________________________________________________________

Illalla klo 20 Viljamin huoneessa:

- Ihanaa, kun tulit. En olis kestänyt ilman sua, valitti Viljami, kun he makasivat vierekkäin hänen sängyllään.

- Kyllä mustakin oli ihanaa tulla sun luo. Kotona äiti vaan paasaa siitä, että mulla ei oo vieläkään opiskelupaikkaa. Ja mä täytän keväällä 18. Mitä mä voin sille, etten osaa mitään? Clarissa pidätteli kyyneliä.

- Rakas, et saa ajatella noin! Sä pystyt mihin vaan! Mitä jos perustettais joku oma juttu. Saatais tehdä töitä yhdessä ja olla kahdestaan. Semmoinen juttu, mitä ei oo vielä tässä pikkukaupungissa. Vaikka vaatekauppa. Siis jos sinä haluat, Viljami yritti lohduttaa.

Yhtäkkiä Clarissa alkoi itkeä. Hän painautui Viljamin syliin. Viljami silitti, halasi ja suukotti häntä. 

- Mikä sulle tuli? Oikeesti? 

- Sä pidät mua takuulla ihan outona jos kerron, Clarissa koitti saada sanottua.

- Höpö höpö. Mä kuuntelen sua, oli se ihan mitä tahansa, Viljami lohdutti.

Clarissa oli kauan aikaa hiljaa.

- Mä tahdon lapsen, hän kuiskasi.

- Ai lapsen? Viljami meinasi seota sanoissaan.

- Mähän sanoin, että sä pidät mua outona, jos kerron, Clarissa alkoi itkeä taas.

- Ei. Eii ei ei. En mä sitä tarkoittanut. Me voidaan hankkia lapsi, jos sä tahdot. Susta tulis tosi hyvä äiti varmasti. Itse asiassa mäkin oon halunnut jo lasta, mutta en mä vaan ole viitsinyt kertoa. 

- Mutta se tässä on hävettävää, että me ollaan vielä näin nuoria, ja mulla ei oo ees opiskelupaikkaa, ja jos äiti sais tietää, se vetoais vaan siihen, että mä en haluais opiskelemaan, Clarissa sanoi, kun itku oli jo melkein loppunut. 

- No, ollaanhan me vielä aika nuoria, mutta jos me molemmat tosiaan halutaan saada lapsi, niin ei se ikä ole mikään este. Ja musta sä olisit ihana äiti, Viljami puhui lempeästi ja rauhallisesti, halasi Clarissaa ja suuteli tätä.

- Mustakin sä olisit ihana isä. Lapsi ei vois toivoa parempaa. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina aamulla Viljamin huoneessa:

- Huomenta rakas, sanoi Clarissa ja suuteli Viljamia. 

- Huomenia, kulta, hänkin sanoi vielä unenpöpperössä.

- Mun pitää mennä tänään kotiin, ellet sä tahdo tulla meille. 

- Voinhan mä tulla, jos teille vaan käy, Viljami sanoi. 

- Ihanaa että saadaan olla yhdessä ♥