- Moi kulta, juoksi Clarissa halaamaan ja suukottelemaan Viljamia kun hän oli tullut sisään.

- Moi rakas, hän sanoi. Täällähän on oikeen pöytä katettu ja ruuat laitettu ja kynttilät sytytetty. Oi kun on ihanaa tulla kotiin rankan työputken jälkeen vielä tyttöystävän luo, hän ylisti.

- Mulla olis sulle vähän asiaa, sanoi Clarissa.

- Niin mullakin sulle, sanoi Viljami.

- No sano sä ensin, mun asia voi odottaa, Clarissa säteili toiveikkaana. 

- Menisitkö tuonne olohuoneen puolelle niin tulen kohta perässä?

- No, kai se on mentävä kun käsketään! Clarissa nauroi.

Viljami mietiskeli hetken ja meni sitten olohuoneeseen, mukanaan musta pieni korurasia. 

- Clarissa, sä olet mun elämäni nainen. Mä ihastuin suhun jo korvia myöten silloin ylä-asteella. Sun ansiosta mä oon selvinny vaikeistakin asioista. .......... Nyt mä kysyn sulta, Clarissa Veera Annastiina Ojanen....... tuletsä mun vaimoksi?

Viljami polvistui ja avasi korurasian. Sieltä paljastui hieno, kalliin näköinen sormus.

- Kyllä! Kyllä tulen! Clarissa melkein itki.

Viljami pujotti sormuksen Clarissan sormeen ja he suutelivat. 

- Mullakin ois sulle asiaa, Viljami.

- No, ootsä saanut opiskelupaikan? Vai?

- Ei. Tää muuttaa meidän koko elämän.......... Mä oon raskaana. 

- Siis mit.. raskaana? Meistä tulee vanhempia! Viljami sanoi ja yritti pidätellä ilon kyyneliä, muttei pystynyt. Clarissakin alkoi itkeä ilosta, ja he halasivat ja suutelivat kauan. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraavana viikonloppuna he menivät yöksi Clarissan perheen luo. Silloin oli Clarissan vanhempien hääpäivä, ja Viljamin vanhemmat oli kutsuttu kylään. He istuivat kaikki olohuoneessa. 

- Tuota noin, meillä olisi vähän uutisia, tai itse asiassa aika paljonkin, Viljami aloitti.

- Me päätettiin Viljamin kanssa mennä kihloihin, Clarissa sanoi onnellisesti.

- Ja meillä olisi vielä yksi tosi iso uutinen. Clarissa on raskaana! Viljami ilmoitti.

Ensin vanhemmat olivat sekaisin, mutta tulivat onnittelemaan tulevia vanhempia. 

- Kyllä minä jo melkein ennustin, mitä asiaa teillä oli, kun olin teitä katsellut. Kyllä teidän meiningistä sai sen verran selvää. Mutta tuo vauvauutinen tuli kyllä ihan yllätyksenä, mutta teistä tulee varmasti tosi hyvät ja vastuulliset vanhemmat, Viljamin äiti sanoi.

- Onnea nuoret! Tuota raskautta en osannut vielä kuvitellakkaan, kun olette niin nuoria, mutta onhan se mukavaa, kun syntyy ensimmäinen lastenlapsi, Clarissan äiti säteili.

- Onnittelut meidänkin puolestamme, on se kiva meistä miehistäkin kun on lapsenlapsia, Viljamin isä sanoi.

- Milloinkas ne häät sitten on? Ja onnea tietysti, Clarissan isä sanoi.

- No tuota, häitä ei olla sen kummemmin vielä mietitty, mutta juhannushäät olisi varmaan ihanat. Ja laskettu aika on heinäkuussa, Clarissa ilmoitti. Paitsi mähän oon jo niin iso sillon niin ei se ehkä oikeen.. 

- No, ei niillä häillä ole niin kiirettä. Kunhan nyt saadaan yhdessä olla, se on pääasia! Viljami sanoi ja suuteli Clarissaa.

Vanhemmat hymyilivät.

- Heippa äiti, mä olen nyt lähdössä, Clarissa sanoi.

- Onko kaikki nyt varmasti mukana? äiti arvuutteli.

- Joo.

- No hyvä. Voinhan käydä tuomassa, jos jotain pientä jää. Tai, kyllä sinä varmaan osaat itsekkin huolehtia. Milläs sinä menet sinne?

- Viljami ja sen isä hakee, Clarissa sanoi. 

- Selvä. No, heihei! äiti huikkasi.

- Moikka! sanoi Clarissa, kun oli ottanut takin ja kaulahuivin naulakosta. Sitten hän kiskoi jalkaansa converset ja lähti ulos. Kyyti oli tullut jo.

________________________________________________________________________________________

Illalla klo 20 Viljamin huoneessa:

- Ihanaa, kun tulit. En olis kestänyt ilman sua, valitti Viljami, kun he makasivat vierekkäin hänen sängyllään.

- Kyllä mustakin oli ihanaa tulla sun luo. Kotona äiti vaan paasaa siitä, että mulla ei oo vieläkään opiskelupaikkaa. Ja mä täytän keväällä 18. Mitä mä voin sille, etten osaa mitään? Clarissa pidätteli kyyneliä.

- Rakas, et saa ajatella noin! Sä pystyt mihin vaan! Mitä jos perustettais joku oma juttu. Saatais tehdä töitä yhdessä ja olla kahdestaan. Semmoinen juttu, mitä ei oo vielä tässä pikkukaupungissa. Vaikka vaatekauppa. Siis jos sinä haluat, Viljami yritti lohduttaa.

Yhtäkkiä Clarissa alkoi itkeä. Hän painautui Viljamin syliin. Viljami silitti, halasi ja suukotti häntä. 

- Mikä sulle tuli? Oikeesti? 

- Sä pidät mua takuulla ihan outona jos kerron, Clarissa koitti saada sanottua.

- Höpö höpö. Mä kuuntelen sua, oli se ihan mitä tahansa, Viljami lohdutti.

Clarissa oli kauan aikaa hiljaa.

- Mä tahdon lapsen, hän kuiskasi.

- Ai lapsen? Viljami meinasi seota sanoissaan.

- Mähän sanoin, että sä pidät mua outona, jos kerron, Clarissa alkoi itkeä taas.

- Ei. Eii ei ei. En mä sitä tarkoittanut. Me voidaan hankkia lapsi, jos sä tahdot. Susta tulis tosi hyvä äiti varmasti. Itse asiassa mäkin oon halunnut jo lasta, mutta en mä vaan ole viitsinyt kertoa. 

- Mutta se tässä on hävettävää, että me ollaan vielä näin nuoria, ja mulla ei oo ees opiskelupaikkaa, ja jos äiti sais tietää, se vetoais vaan siihen, että mä en haluais opiskelemaan, Clarissa sanoi, kun itku oli jo melkein loppunut. 

- No, ollaanhan me vielä aika nuoria, mutta jos me molemmat tosiaan halutaan saada lapsi, niin ei se ikä ole mikään este. Ja musta sä olisit ihana äiti, Viljami puhui lempeästi ja rauhallisesti, halasi Clarissaa ja suuteli tätä.

- Mustakin sä olisit ihana isä. Lapsi ei vois toivoa parempaa. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina aamulla Viljamin huoneessa:

- Huomenta rakas, sanoi Clarissa ja suuteli Viljamia. 

- Huomenia, kulta, hänkin sanoi vielä unenpöpperössä.

- Mun pitää mennä tänään kotiin, ellet sä tahdo tulla meille. 

- Voinhan mä tulla, jos teille vaan käy, Viljami sanoi. 

- Ihanaa että saadaan olla yhdessä ♥ 

Päähenkilöt: 13-vuotiaat Clarissa ja Viljami, tosin aloitan kirjoittamaan tarinaa "4 vuotta myöhemmin".

Tarina alkaa: Clarissa ja Viljami menevät kumpikin uuteen yläkouluun. He eivät tunne koulusta ketään, ja he tutustuvat. He päättävät alkaa tapailla kaverimielessä vapaa-ajalla, mutta kaveruus muuttuukin nopeasti ihastukseksi ja lopulta molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Nuoret yöpyvät toistensa luona ja ovat korviaan myöten rakastuneita. Oma kumppani tuntuu heidän mielestään ihanimmalta asialta maailmassa. 

Mistä tarina jatkuu: Clarissa ja Viljami ovat jo reilusti vanhempia, kumpikin on täyttänyt jo 17. He ovat olleet yhdessä yläkoulun alkamisesta saakka. Yhteistä aikaa on enemmän, kun kummallakaan ei ole vielä opiskelupaikkaa. Heillä on jo yhteinen asunto. Kotona asustaa heidän lisäkseen omilleen muuton aikoihin otettu koiranpentu Kasper. 

Kirjoitan pian ekan "uuden" osan! :))